Ihmisille ja kuoriaisille – puutarhan salaisuus, 2022
Järvenpään taidemuseon näyttelyssä oli teoksia sekä kultakauden maalareilta että kolmelta nykytaiteilijalta, joista minä olin yksi. Esitin kaikkiaan neljä teoskokonaisuutta, joissa luontoa katsotaan hyvin läheltä: ne kuvaavat ötököitä ja siemeniä. Täydensin kaksi aiempaa sarjaa, keramiikkaiset Häviäjien joukkueen ja veistossarjan siemenistä uusilla teoksilla. Kaksi uutta näyttelyä varten tehtyä keramiikkainstallaatiota jatkoivat hyönteisteemaa.
Kirjoittamani teksti tilan seinälle:
”Olen kuvannut mittakaavaa, joka ihmisen näkökulmasta tulee harvoin nähdyksi: siemeniä ja ötököitä. Niiden läsnäolo on arkipäiväistä, ne ovat aiavan lähellä mutta silti ihmiselle usein huomaamattomia. Pienen maailman eläminen rinnan ja sisäkkäin suuremmassa on kutkuttava ajatus. Mietin, miten erilaista yksilönä oleminen on hyönteisten valtakunnassa verrattuna ihmisten maailmaan. Se on vaihtoehtoinen olemisen tapa. Perhosten toukkien elämänkulkuun sisältyy lepovaiheita ja muodonmuutoksia, kummallisia muotoja. Tällä viikolla tältä näyttävää eläintä tuskin tunnistaa samaksi ensi viikolla. Siementen muodossa ja toukan muodossa on jotain samalla tapaa odottavaa: ne sisältävät ajatuksen kasvusta ja muuttumisesta. Taiteen katsomisessa voisi olla samaa kuin pienen luonnonihmeen löytämisessä.”
Häviajien joukkue, 2020 ja 2022
Keramiikkasarja pölyttäjien päistä sai kolme uutta veistosta. Siinä on Suomessa tavattavia mehiläisiä, kimalainen ja paarma. Olen rakentanut veistokset käsin ja lasittanut. Halusin kuvata pääosin ihmisen toiminnan tuloksena harvinaistuneet pölyttäjät niin suurina, että katsoja voi kokea ne vertaisekseen. Hyönteiskato on vaivihkainen ja pelottava ilmiö ja sen seuraukset ihmiselle ja muulle luonnolle voivat olla arvaamattomat.
Alkuja, 2017-22
Olen tehnyt ensimmäiset veistokset ilman ajatusta kokoavasta installaatiosta. Tätä näyttelyä varten täydensin ne sarjaksi pääasiassa puiden siemeniä. Siemen on kummallisen kompakti paketti: se sisältää ohjeen kokonaiseen kasviin, joka voi elää satoja vuosia. Itse siemenkin voi säilyä lepotilassa vuosia ja juurtua vasta oikeaan paikkaan päästyään. Se on elävän ja ei-elävän välimuoto. Veistokset esittävät pääasiassa suomalaisten puiden siemeniä. Oli mielenkiintoista etsiä ja löytää siemeniä luonnosta, katsoa oikein läheltä ja kuvata tarkasti.
ensimmäinen kuva: Mikhail Olykainen, Järvenpään taidemuseo
Kirjanpainajat
Olen lapsesta saakka kiinnittänyt huomiota kaarnakuoriaisten tekemiin käytäviin vanhojen puiden rungoilla; ne ovat kuin karttaa tai kirjoitusta. Toisaalta pienet ja vaatimattomat kasvit, kuten sitkeät jäkälät ja sammalet ovat kiehtovia. Veistos penkistä on alusta kaiverruksille ja pienelle keramiikalle. Koitin rakentaa samantapaista kerroksellisuutta, jota luonto on täynnä: elävä kasvaa kuolleen päälle. Vanhojen puutarha- ja luontokirjojen pino viittaa ohimenneeseen aikaan, samoin kuin ”kuoriaisten käytävien” välistä luettava kirjoitus. Se on kuviteltuja katkelmia pienten eliöiden näkökulmasta ihmisen rakentamaan puutarhaan.
aloittaa aina uudestaan, aina erilaisena
vihreä virtaa kilpaa, ohuista ohuimpaan
nykyisyyksiä kaikkialla, silmänräpäyksiä
juurakon asukkaiden portaikot, tunnustellen
kukkapenkeiltä havahtuneet, kävelleet kauas
matkalla pihan poikki pysähdys yli talven
lumimarja kylmänkestävä, talvi aina tulossa
menneet auringonpaisteet varastoissa
karkuliljat kesä kesältä laajentaneet
rapina kiirii ruohonjuuristossa
rehevöitymisiä, puhkeamisia, tihentymistä
Pienet ihmeet
Teoksessa kuvaan realistisesti suomalaisten perhosten toukkia, yhdessä niiden kehitysvaiheessa. Perhostoukat ovat lähinnä keskikesän merkki, vaikka voivat elää toukkana jopa usean vuoden. Savella voi kuvata toukan pulleaa, poimuilevaa ihoa.
viimeinen, perhoskotelon kuva: Mikhail Olykainen, Järvenpään taidemuseo