Matkan päästä kaikki on pientä 2020
Esitin taidekeskus Mältinrannan studiossa Tampereella viiden teoksen kokonaisuuden. Teokset sopivat mielestäni toisiinsa, sillä ajatukset niiden takana olen saanut pinnalla olevista ilmiöistä, nykymaailman uhkakuvista. Teosten aiheilla on suhde elämääni, vaikka ne eivät kuvaa minulle tapahtunutta: uutistulvan kautta tuntuu, kuin muistaisin olleeni paikalla. Uutispäivitykset hävittävät etäisyydet ja saavat kaiken tuntumaan, kuin asiat tapahtuisivat tässä ja nyt. Pakolaiskriisi, lentokentillä ja kylpyhuoneiden rakosissa vaanivat, epidemioita synnyttävät bakteerit ja alati kasvavat kaupungit, jotka nielevät luonnonvaroja ympäriltään saivat näyttelyssä materiaaliin siirretyt muotonsa. Otin lähtökohdakseni myös studion korkean tilan ikkunoineen ja vaaleansinisine kaakeliseinineen.
Purkutyömaa
Siirsin rakennusten purkamisen huonekalujen mittakaavaan. Purkutyömaat ovat vaikuttavia paikkoja: taloihin kerrostunut eletty, järjestynyt ja tulkittava historia häviää kasaksi materiaalia. Purkutyömaat saattavat näyttää kummallisesti samanlaisilta kuin sodan runtelemat talot uutiskuvissa. Ostin teoksen lähtökohdaksi vanhan, kauniin Billnäsin konttoripöydän, purin ja rakensin.
Valosaaste
Pimennysverhoihin poltetuista rei`istä tihkuvasta valosta muodostuu öisen maailman kartta. Valopisteet kuvaavat paitsi sitä, missä ihmisiä asuu runsaasti, myös vallan ja vaurauden keskittymiä. Pimeät alueet eivät ilmaise itseään. Minulle valokartat ovat aina olleet melankolisia: ihminen on vallannut maailman ja piirtänyt rajat. Mihin kannattaa tuntea kuuluvansa?
Ukkosteltta
Kokija pääsee teltan sisään, jossa hän seuraa rajuilmalta tai etäiseltä sodalta kuulostavaa äänimaailmaa jyrähdyksineen ja tuulepuuskineen: koira haukkuu, lentokoneet lentävät yli, helikopteri käy jyskyttämässä. Teltta heilahtelee moottorin avulla. Sävyään vaihtava valaistus on toteutettu kahdelle sivulle heijastettavalla videokuvalla heiluvista puista. Olen tehnyt äänimaailman Ari Keltamäen laitteilla ja avustuksella ja videon sekä teltan heilumisen teknisen ratkaisun on suunnitellut ja toteuttanut Pekka Järvilehto. Teoksen taustalla on kokemani telttayö Suomen tähän asti rajuimman ukkosen aikaan ja vuosi kokemukseni jälkeen alkanut pakolaiskriisi, jolloin teltoista tuli kriisin symboli.
Epidemia
Kiinnostuin näkymättömästä pieneliöiden maailmasta ja muotojen rikkaudesta, jonka asiaa tuntematon voi vain kuvitella mielessään. Jakautumalla lisääntymisestä ja levittäytymisestä. Teoksen pohjana on käytetty kylpyamme, jonka päälle levittäytyy keramiikkamuodot. Tein tuholaisille myös kaakeliseinän tilan hengessä. Lasitteet olen värjännyt pigmenteillä.
Häviäjien joukkue
Teos koostuu viidestä keramiikasta tehdystä hyönteisen, pääosin eri rotuisten mehiläisten, päästä. Hyönteisten kasvot ovat läheltä katsottuna hurjan näköisiä: panssaroituja ja suurisilmäisiä. Silmät eivät mene koskaan kiinni ja ilmeettömyys tekee niistä erilasia kuin nisäkkäiden ja lintujen kasvot. Mittasuhteet ovat toisenlaiset. Silmät näkevät todellisuuden muuna kuin me. Ajattelu on toisenlaista. Ihmisen vauhdittama pölyttäjäkato voi järkyttää luonnon tasapainoa ennakoimattomasti. Annoinkin teokselle nimeksi Häviäjien joukkue. Urheilun maailmassa on tärkeää arvata voittaja, mutta eikö juuri häviäjän puolella pitäisi olla?